Yksinäinen valo vapisi ulos kerrostalon ikkunasta. Se nyyhki vähän häivänsä yöhön kuivaten kyyneleitään pimeyteen. Apeana kuin kuu, se huokaisi hämärässä vielä kerran kurkottaen kohti usvaa, mutta ei kuitenkaan saanut siitä otetta, ja niin senkin oli lainehdittava pois vailla heijastuspintaa. Talojen ovet olivat lukitttu ja suurinosa ikkunoista naulattu laudoilla umpeen.

Tippuvan veden kaiku sokkeloisessa korttelissa tekee äänestä vaikean paikallistaa. Rauhallisten askelten pehmeä, hiljainen ääni edelsi määrätietoisesti etenevää varjoa. Tumma hahmo liikkuu sulavasti pieniä, pimeitä kujia pitkin näyttäen enemmänkin tiivistyneeltä pimeydeltä tummassa yössä kuin erottuvalta hahmolta. Vaaleiden, repaleisten pilvien väliltä hopeisena loimottava täysikuu luo hiljaisuuden rikkoviin ääniin aivan omanlaistaan aavemaisuutta.

Moi kaikille täältä samettisen pimeästä luolasta jossa ylläpitäjä asustaa! Vampyyrinlumo.net on nyt avattu!